Etusivulla on jo pieni kuvaus mitä kaikkea tallissa on, mutta nyt pääset kunnon esittelykierrokselle.

Talli sijaitsee siis Korpiahon kylässä, Toljanteessa. Toljanteesta on kuvailu Korpiahon sivuilla:

Toljanne ei nimenä tarkoita varsinaisesti mitään, eikä kukaan edes muista, mistä moinen nimitys on keksitty, mutta nimeä ei vaan saa asukkaiden päästä yrittämälläkään. Toljanteen luonto on hyvin vaihtelevaa ja kaunista; löytyy sekä kallioita, vesialueita, sammalmättäitä, metsää, peltoja ja isoja ruohoniittyjä. Jo tästä huomaa, miten laaja alue Toljanne oikeastaan onkaan. Asukkaita on ihan kelpo määrä, vaikka naapuriin onkin matkaa aika paljon. Tilan puolesta Toljanteeseen mahtuisi vaikka suurtalli kenttineen, maneeseineen ja muine hienouksineen. Kulkuyhteydetkin ovat hyvät, bussilla pääsee liki puolen kilometrin päähän tallista ja kulkevathan samalla tiellä hyvin autotkin. Keväällä Toljanne kirjaimellisesti puhkeaa kukkaan, kun lukuisten niittyjen kukkaset avautuvat paljastaen upean räikeät värinsä. Toljanne sopii lähes millaiselle tallille vain monipuolisuutensa takia.

Tallin naapurina on Ruokojärvi, jolla on ratsastuskoulu, jonka omistaa Lilja. Tallilla on suuri talli, jossa on yhteensä 40 karsinapaikkaa, joista 8 on varattu yksityisille. Karsinoiden koot ovat 6x6m, ja varsomiskarsinat, joita on kuusi, ovat 8x8m kokoisia. Karsinoissa on automaattijuomakupit, jotka laskevat vettä korkeintaan 10 litraa tunnissa (näin vesivahinkoja ei pääse tapahtumaan). Karsinat ovat siis tilavia, ja niissä käytetään kuivikkeena kutterinpuruja, joita tulee tilauksesta kerran kuussa Pro Feedista. Tilaukset saapuvat aina kuun alussa, yleensä 5. päivä (vinkkinä hoitajille, sillä he saavat ekstraa kun auttavat rehu- heinä- ja purukuorman purkamisessa).

Tallissa on hoitajille oma huone, missä heillä on omat kaappinsa, joihin on lukot, ja jonne he saavat laittaa ostoksensa ja tavaransa. Huoneessa on myös kirjahylly, jossa on kaikkien hoitajien hoitovihot, hevostietokirjoja, hevosromaaneja, ja muita yleisiä tavaroita joilla hoitajat voivat kuluttaa aikaansa. Satulahuone on hoitajien huoneen vieressä, ja siellä ovat kaikki satulat, suitset, harjapakit, loimet yms. Satulat ovat satulatelineissä vyötärönkorkeudella, ja sen päällä on yleensä satulasuoja (satula ei siis ole suojan sisällä, vaan suoja on päällä). Satulavyö on nostettuna satulan päälle, ja satulahuopia on jokaisella hevosella yleensä kolmenlaisia: tavallinen neliöhuopa, hevosen kilpalajin valkoinen kisahuopa ja paksumpi huopa, jota käytetään yleensä vain talvella. Joillakin on myös palkintohuopa tai vastaava, hevosten varustelistat löytyvät hevosten sivuilta. Suitset ovat satulan tasolla satulan oikealla puolella suitsitelineessä. Suitsitelineessä on yleensä irrallaan kahdet kumitutit, elleivät toiset ole valmiina talvisin kuolaimiin kiinnitettynä, sekä kahdet muut kuolaimet jotka käyvät hevoselle, ja ehkä myös irrallisia otsapantoja. Loimet ovat loimitelineessä n. 180cm'n korkeudella levitettynä. Ratsastusloimi on satulan alla telineessä, jos sitä sattuu kaipaamaan. Lattialla satulan alapuolella on hevosen kisapakki, jonka päälle satula nostetaan kun lähdetään kisoihin. Kisapakissa on yleensä pari harjaa, sieniä, valkoiset pintelit, riimunnaru, rasituslämpöä laskevaa linimenttiä ja hevosnamipussi (kuljetuskoppiin haluamatonta yksilöä varten ;)). Hevosen suojat ovat myös tässä kisapakissa, ja yleensä hoitajat joutuvatkin etsiskelemään niitä. Harjapakit löytyvät ovea vastapäätä olevan seinän vieressä olevalta hyllyltä. Kaikilla hevosilla on omat harjapakkinsa, ja pakissa lukee hevosen nimi (ja mahdollisesti hoitajan nimi, nämä kun tuppaavat kirjoittamaan nimensä hoitsunsa nimen alapuolelle (eihän tästä haittaakaan ole)), sekä tammoilla on yleensä punainen, viininpunainen, violetti, vaaleanpunainen tai oranssi harjapakki, kun taas oreilla on musta, hopeanharmaa, mariini, ruskea, vihreä tai vaaleansininen pakki. Jokaisen hevosen harjapakkien sisältö on yksilöllinen, ja harjat ovat yleensä pakin väriset, ja niiden selkämyksessä lukee hevosen nimi (tai yleensä lempinimi). Satulahuoneen vieressä, melko lähellä ulko-ovia, on omistajan, Orliksen toimisto. Siellä saa kuluttaa myös aikaansa, ja hoitajainhuoneen sohvaa huomattavasti mukava pehmeä ja suuri beigenvärinen sohva on hoitajien suosiossa. Toimistossa on kahvinkeitin ja pieni jääkaappi. Kahvinkeittimessä on yleensä kylmää kahvia, mikäli joku ei ole vaivautunut keittämään uutta. Kahvia saa keitellä vapaasti, sillä yleensä Orlis tulee ja juo itsekkin ohimennen kupillisen, kun joku on keittänyt. Jääkaapissa on yleensä mitä sattuu, ja sinne saa viedä omia eväitään säilöön (kunhan muistaa merkitä erityisesti herkkunsa, sillä suklaalevy katoaa kumman nopeasti kun siihen ei ole kirjoitettu kääreeseen nimeä). Orliksen työpöytään ei kuitenkaan saa kajota, sillä siinä on yleensä levällään laskuja, kisailmoittautumisia, sopimuksia jne.

Pesukarsinoita on 4: yksi on kokonaan yksityisten käytössä, ja kolme muuta ovat ympäri tallia, eivät vierekkäin. Pesukarsinat ovat leveydeltään 3 metriä ja pituudeltaan neljä. Pesukarsinat ovat syvennettyjä, ja niissä on betonipohja, ja viemäriaukko (jonka voi laittaa kiinni, jos haluaa. Tämä siksi, että jos haluaa kostuttaa hevosen kaviot, karsinaan voi laskea maksimissaan 10 senttimetriä, ja sen jälkeen vesi menee seinissä olevista aukoista pois viemäriin. Tämä vesivahinkojen ehkäisemiseksi). Pesukarsinan seinässä on noin olankorkeudella kori, jossa on yleensä enemmän tai vähemmän puhtaita sieniä, jotka hoitajat jättävät kuivumaan sinne. Joskus sienet tuppaavat unohtumaan, ja Orlis käy viemässä niitä pois, ja tuo ehkä pari uutta puhdasta sientä tilalle, jotta sienensä menettänyt saa uudet sienet. Korin vieressä on toinen kori, jonka päällä on kansi. Siinä korissa on kuivia ja puhtaita pyyhkeitä, joilla hevoset voi kuivata pesun jälkeen. Pyyhkeet on kiikutettava kuivauksen jälkeen pesukoriin, joka on siivousvälinesyvennyksessä (jossa muuten sijaitsevat myös pari lapiota, muutama talikko, kolmet kottikärryt, kaksi luutaa ja pesuaineita (pesuaineet siis kaapissa)). Pesukarsinoissa on keltaiset pesuletkut, joilla on pituutta yhteensä seitsämän metriä. Pesukarsinoista voi hyvin käydä vettä yleiseen siivoukseen, ja pesukarsinan ulkopuolella on yleensä muutama sankko. Yhden pesukarsinan vieressä on n. 1,7m leveä "karsina", johon hevosen voi laittaa kuivumaan, mutta sen oikea tarkoitus on kylläkin eläinlääkärikäynneille. Tämän "karsinan" yläpuolella on lamppuja, ja hevosen saa paremmin kiinni tänne.

Rehuhuone on ulko-oven lähellä, käytävän vasemmalla puolella. Ulko-ovien läheisyys helpottaa rehuntoimittajien/ahkerien hoitajien hommaa saada rehut, heinät ja purut sinne. Rehuvarasto on melko laaja, ja siellä on yleensä n. 300 heinäpaalia, isonpuoleinen (n. 3m korkea) irtoheinäkasa (jonka päällä on muutama hoitaja tykkää viettää aikaa), viitisenkymmentä rehu ja kaurasäkkiä sekä n. sata paalia kutterinpurua, sekä parikymmentä turvepaalia, jos tallille sattuu tulemaan allerginen hevonen tai yksityinen, jonka omistaja ei halua puruja alusiksi. Purupaalit voidaan viedä karsinoihin kottikärryillä, joita on yleensä kahdet varastossa (näitähän ei sitten saa käyttää karsinansiivoukseen). Rehuja on yleensä laitettu rehulaariin n. säkillinen/rehumerkki, ja jokaisessa laarissa on oma kauhansa, jossa lukee rehumerkin nimi (kauhoja ei saa käyttää erissä rehumerkissä kuin kauhassa lukee, sillä jos joku hevonen on allerginen tälle tietylle rehulajille, se voi saada vähän tätä rehua, mikä tarkoittaa allergisia oireita). Ruokinta-ohjeet ovat seinällä taulukoissa parissakin kohtaa seinillä, ja jokaisessa rehulaarissa on kannessa listat että mikä hevonen syö sitä rehua ja minkä verran. Ovelta tullessa oikeanpuoleisen seinän vieressä on sankkorivistö (tammoilla punaiset sankot, ja oreilla ja ruunilla mustat), ja sankkojen kansina toimii niiden päälle pingotettu "kangas", jossa lukee hevosen nimi. Jos tallimestari, tallityttö tai Orlis on kerennyt, suurimmassa osassa sankoista on hevosten ruuat aamulla yhdeksään mennessä. Hoitajat jotka aloittelevat eivät siis annostele hevosten ruokia, vaan ottavat valmiiksilaitetut ruuat ja vievät ne hoitohevosilleen. Sankon kohdalla seinällä on vielä paperi, jossa on hevosen nimi, ja taulukko mitä hevonen syö.

Siinä taisivatkin olla suurinpiirtein tallin sisältö. Voimme siis siirtyä ulos.

Tallille on hyvät kulku-yhteydet, vaikka se on kaukana kaupungin hälinästä. Bussi kulkee n. 500 metrin päästä tallilta joka päivä neljä kertaa. Tie pidetään hyväkuntoisena kesät talvet, ja se on soratie. Asfaltille pääsee heti sen viidensadan metrin tien jälkeen. Niin, siis olemme päässeet viisisataa metriä sieltä bussipysäkiltä. Tien vieressä on ensimmäiset parisataa metriä jalavia, koivuja sekä tammia, jotka harvenevat kun laitumet alkavat. Loppupäässä tietä on siis laitumia, joissa on puiset aidat, joista harva hevonen pääsee yli, ali tai läpi. Laitumet ovat siistejä, ja ne siivotaan kunnolla kerran kuussa, sekä laitumet saavat vuorotellen "levätä" aina puoli vuotta, jotta niistä ei tule mutavelliä. Laitumia on yhteensä neljä: yksi kuuden hehtaarin kesälaidun, jolle laitetaan kesäksi nuoria, ja hieman vanhempiakin oreja kesälaitumille. Tälle mahtuu korkeintaan 12 hevosta, mutta pyrimme pitämään tällä laitumella korkeintaan kymmenen hevosta. Tämä orien kesälaidun on hieman syrjässä, ja sille pääsee kilometrin metsätien päästä. Hevosilla on täällä neljä suojaa, joille viedään joskus heinää, niillä on vesikaukalot jotka käydään pesemässä yleensä kerran viikossa, ja tällä laitumella on lisäksi metsikköä, jolla kasvaa mäntyjä, kuusia sekä pensaikkoa. Metsikössä virtaa n. metrin syvyinen purontapainen, jossa on kirkas ja puhdas vesi. Tätä orilaidunta ei käytetä talvisin. Toinen laidun joka on osaksi tien vieressä, ja jonne on tallilta hyvä näkyvyys, on varsoville ja varsansa saaneille tammoille ja varsoille. Tämän laitumen pinta-ala on puolitoista hehtaaria, ja tämä laidun menee tallin takaa, ja siellä on tammoille rakennettu suoja jonne viedään päivittäin sekä kesäisin että talvisin heinää. Suojan varjossa on myös automatisoitu juomakaukalo, jossa on aina raikasta vettä, sillä sen lisäksi että kaukalo on varjossa, laite viilentää lämpötilaansa kun veden lämpötila nousee yli +15 celciuksen yläpuolelle. Talvisin vastaavasti laite lämmittää vettä, mutta pitää veden lämpötilan +5 celciuksen yläpuolella. Silloin kun laitumella on alle kolme aikuista hevosta, laidun jaetaan kahtia, että toinen puoli laitumesta saa levätä. Toisella puolella tietä on ruunien ja varsattomien tammojen laidun, ja sillä on pinta-alaa neljä hehtaaria. Tällä alueella on myös suurehko pihatto, ja tätäkin laidunta käytetään kesät talvet. Pihatossa on tilaa kolmekymmentä neliömetriä, ja siellä on (kuten varsovien/varsallisten tammojenkin laitumella) lämmitetty/itsestään viilentävä vesikaukalo. Tänne ei tuoda heiniä, sillä silloin kun tuotiin, niin jotkut tammat "ottivat pihaton valtaansa", eli vain pari johtavaa tammaa sai olla pihatossa, muilla ei sinne ollut asiaa. Heinät viedään tälle laitumelle siis portin lähelle useaana kasaan parinkymmenen metrin päähän toisistaan, että jokainen hevonen saa syödä. Joskus laitumelle viedään 600 kg'n kuivaheinä (pyörö)paali, jolloin hevoset saavat syödä sitä omaan tahtiinsa (yleensä paali kestää semmoiset kaksi viikkoa). Tänne ruunien ja tammojen laitumelle voidaan laittaa max. 10 hevosta kerrallaan. Sitten vielä orien talvilaidun. Se on vain kahden hehtaarin laidun, ja sille voi mennä neljä oria. Tämäkin laidun on hieman syrjässä, ja se on erään maastopolun vieressä, ja yleensä tätä maastopolkua kulkevat saavat kulkea n. kilometrin matkan oriseurassa, kun polku kulkee sen matkan tämän laitumen vieressä. Täällä on vain juomakaukalo, lämmitettynä tietysti, ja jonkinlaista suojaa orit saavat metsiköstä, sillä tämä on sen vieressä, ja on n. puoli hehtaaria metsässä.

Sitten tarhat. Tammi- helmi- ja maaliskuun hevoset ovat aina tarhoissa, sillä silloin kaikkien laidunten annetaan levätä. Hevoset ovat myös toukokuun lopuilla usein tarhoissa, koska pelloille voidaan silloin kylvää uusia siemeniä, niitä voidaan lannoittaa eri lannoitteilla, ja hevosten ei haluta sotkevan näitä, ja vielä vähemmän niiden sattuvan syömään näitä. Tarhoja on kolmessa paikassa: kentän vieressä, metsän vieressä, ja kahden kilometrin päässä rannalla. Tarhat ovat 15x15m-50x50m kokoisia, ja rannalla on suurimmat tarhat. Jokaisessa tarhassa on sankko, heinäverkko (heinäverkkoihin siirryttiin kun hevoset sotkivat ja talloivat heiniä maahan liiankin paljon) tai heinähäkki, joka on kiinni aidassa, tai mahdollisesti puussa. Rannalla on myös viisi 6x8m pihattoa, joita ensisijaisesti yksityiset saavat käyttää, mutta kun niissä ei ole yksityisiä, myös tallin hevoset ovat niissä. Jos olet hoitaja, ja hoitohevosesi on pihattoon merkitty, tehtävänäsi on myös siivota hoitohevosesi pihatto jos olet edennyt sille tasolle. Rannalla näitä tarhoja on 10, joista viidessä on siis pihatto. Muissa kuin pihattotarhoissa ei ole suojaa hevosille, elleivät tarhat ole metsän vieressä. Rannalle voi mennä joko jalkaisin tai ratsastaen kun vie vaikka hoitohevosensa tarhaan, ja rannalla on myös uimaranta (hiekkapohjainen), jossa on erillinen kohta hevosten uittamiselle, muutama leveä puupenkki, sekä rantasauna, johon majoitetaan leiriläisiä, tai jos hoitajat haluavat yöpyä tallilla, tämä on erinomainen ja mukava paikka siihen (saunaanhan heitä ei tietenkään majoiteta, vaan saunakamariin, jossa on siis kaksi kerrossänkyä, jääkaappipakaste, kirjahylly jossa muutama kirja, valokuvia tallin hevosista, tallista, henkilökunnasta, shakkilauta, korttipakka ja pieni matkatelevisio digiboxineen (jolla näkyy kuusi kanavaa, ja joka ei aina suostu toimimaan) sekä radio. Radiolla voi kuunnella myös CD'itä, vaatekaappi, jossa on yleensä puhtaita peittoja, lakanoita, tyynyjä, tyynynpäälisiä, täkkipusseja ja pari huopaa, mutta on siellä tilaa tavaroillekkin. Tämä rantasauna pysyy lämpimänä, sillä sauna lämmitetään ainakin kerran viikossa, ja jos jotenkin käy ettei lämmitetä, kamarissa on pari patteria.

Metsän laidassa (tieltä näkyy sinne), on kuusi tarhaa. Tarhoille johtava metsätie on myös yhden maastopolun alkua, joten vastaan hevosta tarhaan viedessä tai sieltä tullessa voi saada seuraa.